Oli vaikea maanantai. Heti aamusta asti meillä molemmilla oli tosi herkkä olo. Päivä oli aika kiireinen, kun käytiin vielä meidän koti-luokassa, järjesteltiin kummilapsi-asiaa, pakattiin, siivottiin ja lähdettiin vielä läksiäis-lounaalle rehtorin kanssa. Silti tuntui siltä, että lähtö tuli ihan liian nopeasti, eikä ehtiny kunnolla sanoa heippoja kaikille, joille olis halunnu.
Kummilapsi-asia oli sellainen, että oltiin Sonjan kanssa kyselty rehtorilta, olisiko mahdollista saada koulusta kummilapset, joita voisi tukea tulevaisuudessa rahallisesti. Niin meille sitten järjestyi mahdollisuus saada kummilapset ja saimmekin itse ehdottaa, kenet haluaisimme. Molempien valinta oli rehtorin ja hänen assistenttinsa mielestä oikein sopiva, joten meni tosi kivasti ja nyt meillä molemmilla on kummilapset, joihin olemme päässeet vähän tutustumaankin. Sonjalla on kummityttö ja mulla kummipoika.
Tippa linssissä istuimme autossa kohti Accraa. Pääsimme kotiovelle asti Mampongin koulubussin kuljettajan kyydillä, mikä oli tosi mukavaa. Totta kai molemmissa paikoissa on sekä hyviä että huonoja puolia, mutta jotenkin onnistuin tekemään Mampongista kodin.
Accrassa on paljon kuumempi kuin Mampongissa. Mampong on vuorilla, joten siellä ilma on viileämpi ja hyttysiä vähemmän. Accran hyvä puoli on, että kauppoja on enemmän, joten kaikki on helpommin saatavilla. Täällä on myös vähemmän torakoita (Mampongissa meiltä löytyi loppujen lopuksi yhteensä kuusi), sähkökatkoja on vähemmän ja vesi tulee paremmin.
Kaikista näistä hyvistä puolista huolimatta olisi mukava olla Mampongissa. Kaipaan sitä vehreää ympäristöä ja yhteisöä, sitä koulun aluetta jossa asuimme. Olemme nyt olleet viikon House of Gracessa ja vaikka alku onkin sujunut ihan kivasti, niin meillä on pitempi koulumatka ja hieman raskaampaa työtä, minkä takia on väsyneempi olo. On hyvä kokea kumpikin paikka, mutta toivon, että tämä loppu aika ei mene ihan nuutuneessa olotilassa. Eiköhän tää kuitenkin tästä! Kohta onkin enää kuukausi jäljellä, ennen kuin alkaa paluumatka Suomea kohti. Tsemppiä sinne pakkasiin!
<3: Silja
Siunausta ja johdatusta sulle Silja sinne! Aika menee lopuksi nopsaan ja muistelet noita aikoja täällä Suomessa lämmöllä. Tulin juuri kotiin ja ulkona on -10 ja reipas tuuli. Kasvot meinaa jäätyä. Kiva lukee sun kuulumisia ja jos pääsisit kirjottaan enenmmän niin kivempi lukea;) mut mä ymmärrän ton netin... sitä tulee ulkomailla ollessa muutes huomaamaan kaikki ihanat asiat jotka kotimaassa on hyvin. Mulla ainakin hahmottu perheen tärkeys ihan eri lailla kun oli 3kk erossa. Kaikkea kivaa sinne!! Terkuin jasmin h
VastaaPoistaKiitos Jasmin! Niinhän se on, että aika menee ja varmasti hyvät muistot jää. Siellä onkin talvi alkanut oikein kunnolla, toivottavasti olis sittenkin pikku pakkanen, kun täältä tullaan. Koitan toki kirjoitella, netti ja aika vaan on rajalliset :)
VastaaPoistaJa toi on ihan totta: kotimaan hyvät asiat korostuu täällä ollessa. Nautin tästä kokemuksesta ja kaikesta mitä täällä on oppinu ja nähny, mutta on se kiva päästä jouluksi kotiin.
Jotenkin ihmeellisesti löysin tämän sinunkin blogisi. On ollut hieno lukea, mitä teille sinne kuuluu ja mitä siellä tapahtuu. Kuvien kautta saa vielä paremman
VastaaPoistakuvan, missä oikein olette. Paremman kuvan? Oikeasti edelleen ihmetys on suuri, että olette todella siellä, mistä kuvat on otettu.
Kerro Sonjallekin terveiset täältä Metsäpurolta!
Kiitos paljon! Kyllä ne kuvat auttaa, vaikka usein tuntuu että niidenkin kautta on vaikea välittää sitä todellista tunnelmaa.. Terveiset meni perille :)
Poista