Akwaaba!

Viime postauksessa tuli lyhyesti kuulumisia, mutta nyt ajattelin kertoa vahan enemman ekoista tunnelmista kun saavuimme Ghanaan.

Ekana tuntui ilma. Kosteahko ja kuuma. Astuttiin ulos koneesta ja odotettiin, etta lentokentan bussi tulisi uudestaan hakemaan koneesta tulleita matkustajia kohti kenttaa. Oli hammentynyt fiilis. Ei oikein tiennyt mita tehda. Yritin pitaa tavaroista huolta ja selviytya Jussin ja Maijan mukana sisatiloihin.

"Kuulustelu" jannitti. Ensin tarkastettiin passi ja sitten keltakuumetodistus. Siita siirryimme odottamaan viisumin tarkastusta ja tiesimme, etta siina meilta ehka kyseltaisiin muutamia kysymyksia. Virkailija kysyi muun muassa, olenko ensi kertaa maassa ja kauanko aion viipya. Viisumi tarkastettiin, otettiin kuva ja molemmista kasista sormenjaljet. Virkailija vaikutti tiukalta, mutta ei onneksi alkanut kysella sen kummempia. Sain 60 paivaa maassaoleskeluun, vaikka viisumi oli jo myonnetty 90 paivalle. Tama oli meilla kuitenkin tiedossa, mutta silti kaytanto ihmetyttaa.

Kaikki laukut tulivat ja lahdimme kohti ulko-ovea ja auringon paistetta. Sonja, Kia ja Joe olivat meita vastassa. Joe on Accran kodissamme tavallaan talonmiehena ja on myos ihanasti ollut meilla apuna kaikessa. Oli mukavaa, kun meita oltiin vastassa. Tuli turvallinen olo. Otimme kaksi taksia ja lahdimme kohti valiaikaista kotia.

Matkalla kohti väliaikaista kotia

Accran kotimme on asuinalueella nimelta Asylum Down. Alue ei ole slummi, mutta ei aivan rikkaimmastakaan paasta, ja se on myos yksi vanhimmista alueista Accrassa. Mukavan oloista seutua ja paivasaikaan melko rauhallista ja turvallista aluetta.

Kotona meita odotti loput tytoista: Rosa, Vilma ja Siiri. Kia, Rosa, Vilma ja Siiri ovat helsinkilaisia opiskelijoita, joiden kanssa asumme Accrassa olo aikanamme. Kaikki toivottivat meidat tervetulleiksi ja olivat innostuneen oloisia, kun porukka kasvoi kolmella vasyneella matkaajalla. Akwaaba! (=tervetuloa)

Hetken levattyamme lahdimme syomaan. Tuntui todella epatodelliselta kavella Ghanan katuja. Aivan kuin olisi nahnyt unta, vaikka tiesi, etta se on totta. Kuulostaa varmaan hassulta ja vaikea sita on selittaakin.

Menimme syomaan Yokosiin, joka oli muodostunut jo melkein kantapaikaksi muille. Ravintola on intialaisen tapainen ruokapaikka, joka on hinta-laatu-suhteeltaan mainio paikka. Maistoin butter chickenia ja riisia, mika maistuikin oikein hyvin, kun oli syonyt lentokoneessa viimeksi.

Ruoan jalkeen suuntasimme nukkumaan moskiittoverkkojen alle. Olimme saapuneet Ghanaan. Siina olikin tapahtumia tarpeeksi yhdelle paivalle.

<3: Silja