Häähumua ja aaltojen pauhinaa

Keskiviikkona lähdettiin Sonjan kanssa kohti kaupunkia nimeltä Mampong Akuapem. Meille oli ihanasti järjestetty kyyti, eli pääsimme sinne House of Gracen koulubussin kuljettajan kyydissä. Meidän oli tarkoitus lähteä puoli yhdeksän, mutta pääsimme lähtemään ehkä kaksi tuntia myöhemmin (perus :D)

Mampongissa asumme koulun kampuksella. Koulussa on yli 400 oppilasta, aina alle 7-vuotiaista yli 20-vuotiasiin. Koulun alue on aika iso ja oppilaat, opettajat perheineen sekä rehtori perheineen asuvat koulun alueella. Mampong muuten ei ole iso paikka ollenkaan. Meille sanottiin, että se on kaupunki, mutta meidän silmissä se muistuttaa enemmän kylää.

Rehtori otti meidät vastaan ja esitteli hieman aluetta ja huoneemme. Tällä hetkellä meillä on yhteinen huone Sonjan kanssa ja viereisessä huoneessa on amerikkalainen vapaaehtoinen. Hänen kanssaan jaamme keittiön, kylpyhuoneen ja vessan. Meille kuitenkin valmistellaan omaa tilaa, jossa meillä olisi Sonjan kanssa omat huoneet ja muuten yhteinen tila.

Koulun aluetta. Ihmisten lisäksi täällä asuu myös kanoja,
kukkoja ja vuohia

Rehtori on oikein ystävällinen ja rento nainen. Hän sanoi meille heti, että voimme mennä kylään koska tahansa. Rehtorin perhekin on oikein mukava. Perheen luona asuu myös kaksi puolalaista vapaaehtoista (tässä käytän nimiä A ja N), jotka ovat kylläkin töissä eri koulussa. Heti ensimmäisenä iltana jutellessamme kävi ilmi, että rehtori ja puolalaiset ovat lähdössä Cape Coastiin perjantaina ja pääsisimme Sonjan kanssa mukaan näkemään paikan, sillä olimme ajatelleet että Cape Coast olisi kiva nähdä.

Torstaina meillä oli eka päivä koulussa, ja se olikin yhtä hulinaa, kun lapset pyöri meidän ympärillä ja yritti vuorotellen selittää jotain, mistä ei meinannut saada mitään selvää. Mutta ovat ne kyllä älyttömän suloisia, vaikka myös tosi villejä tapauksia.

Torstai-iltana meille selvisi puolalaisten kanssa jutellessamme, että rehtori on menossa Cape Coastiin, koska siellä on ghanalaiset häät(!) ja he ovat menossa sinne myös. Päätimme puolalaisten kanssa, että voisimme oikeastaan viettää Cape Coastilla koko viikonlopun.

Niin sitten lähdettiin kohti häitä Mampongin koulubussilla. Oli tosi outoa olla matkalla häihin, joista ei tuntisi sulhasta eikä morsianta. Matka kesti hikiset viisi tuntia, koska eksyimme muutaman kerran. Bussissa oli siis lisäksemme muitakin hääviereita, eikä kukaan tarkkaan tiennyt, missä häät ovat.

Lopulta pääsimme perille. Tulimme jonkun talolle (ilmeisesti sulhasen vanhempien) ja siellä oli muutamia ihmisiä, ja ajattelin että ompa pienet häät. No, saimme vettä, kookokset ja ruokaa. Kookoksen maito ei muuten ollut mun makuun. En tykkää kookoksesta silleen yleensä, ja maito ei maistunut kookokselta, mutta en oikein siltikään tykännyt siitä..

Ruokaaaa 

Ruoan jälkeen lähdimmekin bussilla kohti seuraavaa paikkaa. En ajatellut, että mitään ihmeellistä enää tapahtuisi, koska olimme missanneet perinteisen osuuden häistä. Tulimme bussilla seurakunnalle, joka muistutti paljon helluntaiseurakuntaa. (mulle tuli oikein kotoisa olo) Siellä olikin enemmän ihmisiä ja kunnon meiningit. Oli muutama ylistysbiisi, minkä jälkeen morsian saapui. Sitten vielä pari biisiä, minkä jälkeen oli saarna. Saarnan jälkeen tuli toinen mies puhumaan, ja hän myös vihki parin.

Vihkimisen jälkeen oli vielä ylistystä ja parista otettiin kuvia. Me mentiin kuviin, kun pyydettiin sulhasen kavereita, haha. Kuvien jälkeen pihalla oli vielä coctail-hetki, eli saatiin vähän ruokaa ja jotain jännää mehua tai vastaavaa. Sitten häät olivatkin jo ohi ja me suunnattiin taksille, koska piti löytää yöpymispaikka.

Meidän Puola-Suomi-tiimi

Toisen puolalaisen, A:n, ghanalainen kaveri oli auttamassa meitä. Hän pyysi omaa kaveriaan esittelemään meille yöpymispaikkoja. Matkalla katsomaan majapaikkaa näimme kaksi obronia ja ajatelimme, että heiltä voisi kysyä, missä he yöpyvät. Nuoret miehet olivat ruotsalaisia (mua huvitti tää sattuma), jotka ovat reppureissaamassa ympäriinsä Ghanaa tällä hetkellä. He sitten neuvoivat meidät majapaikkaan, jossa itse majoittuivat. Päätimme jäädä sinne ja istummekin iltaa uusien tuttaviemme kanssa.

Yövyimme siis ihan meren tuntumassa, niin että aaltojen pauhina kuului huoneeseen. Ranta on ihan lähellä ja se on paljon siistimpi kuin aikaisemmin kuvailemani Labadi beach.

Majapaikka

Cape Coast on aika mukavan oloinen rannikkokaupunki ja ranta on todella huumaava. Lauantaina otimme pari tuntia aurinkoa ruotsalaisten kanssa ja sen jälkeen menimme heidän kanssaan vielä syömään.

Etsimme ruokapaikkaa hetken ja kun sitten viimen päädyimme yhteen paikkaan, jouduimme odottamaan ruokaa kaksi tuntia, eikä se edes ollut kovin ihmeellistä. No, saimmepa syötyä. Ruoan jälkeen ruotsalaiset menevätkin nukkumaan, mutta me tytöt mentiin vielä istumaan iltaa ja pelattiin puolalaisten huippuhauskaa peliä nimeltä dobble. Sonja voitti viisi kierrosta peräkkäin (!) ja meitä kyllästytti hävitä, joten aateltiin pyytää joitain liittymään peliin. Lähellä istui pariskunta, jotka olivat jo katsoneet meidän tunteikasta pelaamista, ja he liittyvät joukkoon. Nainen oli kotoisin Tanskasta ja mies Isosta-Britanniasta.
Meillä oli oikein hauskaa pelatessa ja
pariskunta oli todella mukava. Tuli tavattua kivoja ihmisiä ja vietettyä kiva viikonloppu upeissa maisemissa.

Tänään tultiin takaisin Mampongin kukkuloille (matka kesti noin viisi tuntia ja vaihdoimme trotrota kaksi kertaa). Huomenna on taas uusi päivä koulussa.

<3: Silja