You are beautiful

Kohta on kolme viikkoa hurahtanut tällä puolen maailmaa. Emme ole ehkä ihan vielä kotoutuneet tänne Mampongiin, kun on ollut paljon hulinaa ja totuttelua koulun lisäksi ihan arkisiinkin asioihin, esimerkiksi kaupassa käyntiin. Me ollaan myö vähän sairasteltu ja myös odotettu muuttoa uuteen asuntoon. Nyt ollaan kuitenkin päästy enemmän olemaan koulussa, joten siitä muutama sana seuraavaksi.

Jalkapallo on selvästi lempi urheilua 

Olemme tähän asti kierrelleet luokissa seuraamassa oppitunteja. Ollaan siis nähty ihan kaiken ikäisten tunteja, lastentarhasta lukioikäisiin. Emme kumpikaan osanneet ghanalaista viittomakieltä oikeastaan ollenkaan ennen tänne tuloa. Tässä ollaan pikku hiljaa opittu viittomia ja kommunikointi onnistuu jo jollain tasolla. (jee!)

Nyt meidän pitäisi päättää, missä luokassa haluamme olla loppuajan. Ihan pienimpien kanssa on omat haasteensa jo sen takia, että lapsia on luokassa tosi paljon (20-30) ja he ovat todella vilkkaita tapauksia. Luokassa on jatkuvasti täysi hulina päällä. Viittomakielen taito lapsilla ei ole vielä kovin hyvä, joten sekin omalta osaltaan vaikeuttaa kommunikointia heidän kanssaan.

Lukiolaisten kanssa kommunikointi sujuu tosi hyvin, koska he osaavat mukauttaa omaa viittomistaan niin, että me ymmärretään. Heiltä sujuu myös sormitus, mikä auttaa meitä vaikeiden sanojen kanssa. Lukiolaisten tunneilla on kuitenkin jo aika vaikea taso tunneilla, eli meillä on vaikeuksia ymmärtää englantia, saati sitten viittomakieltä.

Pienimmät ja lukiolaiset on siis poissuljettu. Nyt olemme puntaroineet kahden luokan välillä, kumman valitsisimme. Olemme pikku hiljaa päätymässä peruskoulun viimeiseen luokkaan, koska heidän kanssaan kommunikointi sujuu ja heidän kuuro opettajansa on myös ottanut meidät kivasti vastaan. Siinä luokassa ehkä pystyisimme olemaan avuksi ja samalla oppimaan viittomakieltä. Täyspotti siis!

Opetus täällä on tasoltaan melko vaihtelevaa. Koulussa on sekä kuuroja että kuulevia opettajia ja kuulevien opettajien viittomakielen taito vaihtelee todella paljon. Sitten kun opettaja ei osaa kunnolla viittoa, eivät lapset myöskään kunnolla ymmärrä ja se tietenkin vaikeuttaa oppimista ja hidastaa tunnin etenemistä. Fyysisiä otteita opettajat käyttää täällä aika rajustikin ja lapsetkin on koko ajan toistensa kimpussa, tappelemassa, leikkimässä tai muuten vain lätkimässä että saisi kaverin huomion.

Mua ehkä vähän turhauttaa se, että ei oo päästy oikein olemaan hyödyksi täällä. Tietysti ajattelin jo ennen tänne tuloa, että House of Grace on se paikka, jossa pystytään enemmän auttamaan, mutta haluaisin täälläkin saada "jotain aikaan". Totta kai pitää muistaa, että monille lapsille saattaa olla merkittävää jo sekin, että heidät huomataan. Meitä onkin koko ajan joku halaamassa tai käsissä kiinni. Meidän hiukset on myös ehkä maailman ihmeellisin asia, ja niihin onkin tehty jo monta kampausta. Ollaan myös useasti kuultu, että ollaan kauniita ja myös meidän kaikki tavarat on kauniita.. Haha

Heti kun lapset näkee kameran alkaa villi poseeraminen :D

Päästiin toissapäivänä muuttamaan uuteen asuntoon. Tämä on tosi tilava ja ihan siistikin. Muutto venyi siis sen takia, että täällä maalattiin seinät ja laatoitettiin kylppäriä yms. No, nyt vihdoin päästiin. Tilaa on ja vaikka meillä onkin sama makuuhuone, se on entistä isompi.

Oltiin innoissamme muutosta, koska aateltiin että vihdoin voi alkaa asettumaan kunnolla. Ensimmäisenä iltana saatiin kiva ylläri, kun nähtiin reissun eka torakka (!!) meidän uudessa kämpässä.. Puolalaiset tuli onneksi pelastaan meidät siltä. Myrkytettiin ja lähdettiin hetkeksi rehtorille. Kun tultiin takaisin löydettiin TOINEN torakka! Ei olla ihan varmoja oliko se sama kuin edellinen, mutta molemmat oli noin 10 cm. Sonja urheasti keräsi itsensä (mä en pystynyt) ja saatiin se ulos. Vähän inhotti mennä nukkumaan, mutta onneksi nukahdettiin kuitenkin melko nopeasti.

Aamulla heräsimme toiveikkaina, mutta löysimme taas uuden torakan (kolmas!!), mikä oli kylläkin edellisiä pienempi. Lopulta löytyi vielä yksi (NELJÄS!), mikä teki kylläkin jo kuolemaa vessan lattialla, joten sen nappaaminen sujui helpommin.

Kuolemaa tehnyt torakka ämpärin pohjalla.

Nyt ollaan uudestaan myrkytetty, ja hartaasti toivotaan, ettei torakoita enää näy..

Tällaista tällä kertaa :)

<3: Silja