Länsimaalainen ylellisyys

Nyt kun täällä on tullut vietettyä jo hieman yli kuukauden päivät, voin kai rehellisesti kertoa muutamia asioita, joita ylellisestä elämästäni kaipaan.

Ruokaa. Sitä kaipaan niinkin paljon, että kirjoitin aiheesta oman tekstin tässä joku aika sitten. Pakko myöntää, että oon jo miettinyt, mitä haluan palattuani syödä Suomessa, heh.

Puhtautta. Ihan sitä puhtauden tunnetta. Sitä, ettei ole koko ajan hiekkaa jalkapohjissa ja hikikarpaloita otsalla. Ikävä on myös ympäristön puhtautta ja roskattomuutta.

Ötökättömyyttä (on kai se sana?) Tai sitä, ettei ne ötökät, mitä Suomessa on, oo mitenkään kovin isoja, ne ei heti valtaa pöydälle unohtunutta keksipakettia eikä niiden takia tarvii nukkua verkon alla. Moskiittoverkossa on tietysti omanlaistaan tunnelmaakin.

Meidän prinsessavuoteet ekasta, väliaikaisesta, Mampongin kodista. 

Vettä. Vettä, jota voi juoda hanasta ja vettä jota myös tulee sieltä hanasta. Sitä, että voi mennä suihkuun miettimättä, että tuleekohan vettä vai ei.

Ymmärrystä. Kaipaan sitä, että ymmärtää ihmisten puhetta vaivattomasti ja että mua ymmärretään. Onneksi tässä alkaa hiljalleen tottua tähän afrikkalaiseen aksenttiin ja viittomakielikin alkaa koko ajan sujumaan paremmin.

Nettiä. Kyllä. Hävettää myöntää, mitä nykyaika tekee ihmiselle, mutta sitäkin kaipaan: toimivaa nettiä, jonka lataamista ei tarvitse miettiä. Totta kai netistä poissa oleminen tekee myös hyvää ja on todella tarpeellista, mutta silloin, kun pitäisi oikeasti hoitaa joku asia tai olla ihmisiin yhteydessä, toivoisi netin toimivan.

Kaiken tämän ylellisyyden kaipauksesta huolimatta, alkaa elämään täällä tottua ja vielä on onneksi kaksi kuukautta jäljellä. Alkaa jo kauhistuttaa se, kuinka nopeasti loppu aika varmasti tulee menemään. Nyt jo tiedän, että täältäkin jää kaipaamaan monia asioita.

Jottei elämästä täällä pääsisi tulemaan liian tylsää ja arkista, vietimme eilen viisi tuntia hotelli Hillburin uima-altaalla. Siinä olikin sitä kaivattua luksusta, todellista ylellisyyttä, jota ei varmasti Suomessa pääsisi samanlaisissa maisemissa kokemaan.

Välillä on outoa ajatella, että me oikeasti asutaan täällä. Arki alkaa tuntumaan arjelta. Silti ollaan turisteja, joilla on vielä paljon nähtävää ja ihmeteltävää.

<3: Silja