Kuumotusta

Heräsin joskus ennen kuutta, enkä saanut nukuttua kun alkoi kaikki vaihto jutut pyörimään päässä.  Päätin sitten alkaa väsäämään blogia (mikä onkin jotenkin epäselvempää mitä luulin).

Oon torstaina (!!) lähdössä kohti kaukaista Ghanaa. Kaukaista sen takia, että koko lähtö ja siellä oleminen on tähän asti tuntunut tosi kaukaiselta ja epätodelliseltakin. Vaikka tässä koko ajan on pitänyt valmistella yhtä sun toista, niin ei sitä vaan pysty käsittämään, että kohta oon oikeesti siellä. Kaukainen senkin takia, ettei se ihan tuossa nurkan takana ole..

Opiskelen Turussa ja tarkotus olis sitten tulevaisuudessa tulkata suomalaisen viittomakielen ja suomen välillä. Jo koulun alussa meille kerrottiin vaihto mahdollisuudesta, mutta en silloin kiinnittänyt asiaan mitään huomioo. Myöhemmin, kun kuuli enemmän kohdemaista, alkoi Ghana kiinnostaa hieman muita enemmän. En kuitenkaan ajatellut, että lähtisin vaihtoon. Lopullisen päätöksen tein oikeastaan vasta vähän ennen hakuajan loppumista. En oikestaan edes tiedä, mikä sai mut kääntymään siihen, että haluankin lähteä..

En oo hirveesti matkustellut ja muutenkin tykkään sellasesta melko rauhallisesta ja varmasta elämästä. Haluan suunnitella elämääni ja asioita, haluan olla ajoissa paikalla, enkä oikein viihdy sellasessa epätietoisuudessa. Tää vaihto tulee siis olemaan todellinen koulu, sen lisäksi että on melkoinen kokemus. 

Miksi sitten Ghana? Tätä multa on monta kertaa kysytty. Suurin syy on se, että vaihto Ghanassa poikkeaa tavallisesta vaihdosta. Ei opiskella siellä, vaan ollaan kahdessa eri kuurojen koulussa apuna. Tehdään siis sitä, missä apua tarvitaan ja ollaan mukana tuntien vetämisessä. Meitä lähtee yhteensä neljä samalta luokalta, mutta ollaan kouluissa pareittain ja vaihdetaan paikkoja puolessa välissä vaihtoa.

Ghana senkin takia, että se eroaa niin paljon Suomesta. Nyt kun kerran vaihtoon lähdetään, niin otetaan sitten kunnon ero tuttuun ja turvalliseen :D Muutenkin Afrikka on jotenkin aina maanosana kiehtonut ja olen (puolisalaa) haaveillut, että pääsisin vielä käymään jossain Afrikan maassa. 

Nyt alkaa olemaan viimeiset hetket Suomessa ennen lähtöä ja se kuumottaa. Oon aika kova stressaamaan ja huolehtimaan (monesti turhaankin), mutta tän suhteen oon pysynyt ihmeellisen rauhallisena. Oikeastaan nyt vasta tällä viikolla oon alkanut jännittämään lähtöä ja miettimään sitä silleen todenteolla. Onneks mulla ei kuitenkaan oo mitään pelättävää, koska tiedän, että Jumala pitää huolta hulluistaan.

Lähtö muuttuu koko ajan todellisemmaksi, vaikka se vieläkin tuntuu aika kaukaiselta.. Todellisuus iskee ehkä torstaina matkalla Ruotsiin. Tai ehkä se iskee perjantaina aamulla, kun lähdetään Ruotsin lentokentältä. Tai ehkä vasta sitten, kun ensi perjantaina astutaan ulos lentokoneesta ja Ghana ottaa meidät vastaan lämpimästi syleillen.

<3: Silja